Uraa ehtii vaihtaa elämän aikana useammankin kerran

Työurat ovat yhä sirpaleisempia ja moni vaihtaa elämänsä aikana alaa ainakin kerran. Tämä näkyy myös opintopoluissa, sillä yliopistoista ja ammattikorkeakouluista löytyy yhä enemmän aikuisopiskelijoita. Osa toteuttaa nuoruuden unelmiaan, osa on löytänyt elämässään uuden intohimon. Opiskelukulttuuri on kuitenkin hyväksyvä ja eri-ikäiset opiskelijat mahtuvat hyvin samoihin ryhmiin, joten ikä ei ainakaan ole este unelmien tavoittelulle. Monesti opiskelu on jopa tehokkaampaa, kun alla on jo kokemusta työelämästä ja tiedon omaksumisesta. Aikuisopiskelijoilla myös motivaatio on yleensä korkealla, sillä täysipäiväinen opiskelu vaatii aikuisena yleensä jonkin verran uhrauksia. Uusi ura on kuitenkin monelle sen arvoinen ja omalla kohdallani todella paransi elämän laatua.

Uusi ura löytyi harrastuksen kautta

Innostuin päivittämään osaamistani jo selvästi kolmenkympin paremmalla puolen. Nuorena opiskelin yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta ja työskentelin pitkään sekalaisissa tiedotushommissa ja viestinnän parissa, tehden myös satunnaisia toimittajan töitä. Takaraivossa kutkutteli kuitenkin ajatus fiktion kirjoittamisesta. Aloitin romaanin monta kertaa, mutta ideat eivät tuntuneet kantavan. Eräänä kesänä, aivojen rentoutuessa kesämökin rauhassa keksin vihdoin, mitä haluan tehdä.

Olen aina nauttinut tietokonepelien pelaamisesta ja etenkin nuorena koneella tuli istuttua tunteja. Aikuisena vapaa-aikaa on ollut vähemmän, mutta olen silti viihtynyt iltaisin mahdollisuuksien mukaan pelien ääressä. Jossain vaiheessa tietokone- ja konsolipelit vaihtuivat nettipeleihin, sillä en jaksanut enää hankkia samanlaista peliarsenaalia, halusin pystyä pelaamaan myös työmatkoilla ja toisaalta nettipelit olivat kehittyneet jo varsin laadukkaiksi. Nuorempana pelasin etenkin Dotaa ja World of Warcraftia. Suosikkeihin kuuluivat myös erilaiset fantasiapelit, joiden hahmojen elämään sukelsin tunneiksi kerrallaan. Nyt aikuisena olen nauttinut enemmän Pokerstarsin peleistä ja toisinaan huvitellut Minecraftin parissa, joten varsinaiset fantasiapelit ovat unohtuneet pitkäksi aikaa.

Paluu pelimaailmaan ja tällä kertaa tarinan luojan roolissa

Mutta muutama vuosi sitten lueskelin kesälomalukemiseksi viime vuoden Hugo-palkittuja fantasiakirjoja ja muistin yhtäkkiä vanhan kiinnostukseni fantasiamaailmaan. Minulle ei herännyt niinkään innostusta niiden pelaamiseen, vaan tällä kertaa tarinan ja hahmojen kehittelyyn. Tajusin, että siinä pääsen yhdistämään sekä fiktion kirjoittamisen että aikaisemman tietämykseni pelimaailmasta. Tämä sopisi minulle siinäkin mielessä, että pelejä kirjoitetaan osissa ja ideoidaan yhdessä pelinkehittäjien kanssa, joten projekti ei ole samanlainen tiiliskivi kuin romaani. Edessä oli enää yksi ongelma. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten pelejä pääsee kirjoittamaan.

Otin yhteyttä lukiokaveriini, jonka tiesi toimivan nykyään pelien koodauspuolella. Hän kuunteli innostunutta selitystäni huvittuneena ja totesi, että juuri nyt heillä ei ole sen kaltaista projektia käsillä, mutta hän olisi yhteydessä, jos jotain ilmaantuisi. Hieman jo lannistuneena päätin, että tämä oli joka tapauksessa merkki siitä, että minun pitäisi tutustua hieman tarkemmin pelien käsikirjoittamiseen. Löysinkin syksyllä sopivan fiktiokirjoittamisen kurssin, jolla aloin syventyä maailmojen rakentamiseen.

Paluu pelimaailmaan ja tällä kertaa tarinan luojan roolissa

Uudet haasteet ylittivät odotukset

Arki jatkui entisenlaisena ja olin jo lähes unohtanut kesäisen puheluni pelifirmaan. Kunnes tammikuussa sain viestin ystävältäni. He olivat alkaneet kehittää uutta fantasiapeliä ja olivat nyt jumissa hahmojen kehittelyn kanssa. Minua pyydettiin avuksi. Tästä alkoi elämäni hauskin työvaihe, jossa pääsin suoraan käyttämään monipuolisesti kaikkia taitojani.

Aluksi kyse oli vain muutamasta päivästä kuukaudessa, mutta pelin kehittyessä ja rahoituksen varmistuessa siitä tulikin vähitellen päätyöni. Paljon oli opeteltavaa, mutta kaikki tuntui mieluisalta. Välillä pelasimme kehitteillä olevaa peliä tuntikaupalla testataksemme uusia ominaisuuksia ja välillä ratkoimme jotain ärsyttävää teknistä ongelmaa. Useammin kuin kerran käänsimme koko pelin tarinan päälaelleen ja aloitimme käytännössä alusta. Lopputulos parani kuitenkin kerta kerralta.

Nyt ensimmäinen pelimme on viimeistelyvaiheessa ja minä monta kokemusta rikkaampi. Oman alan löytäminen tuntuu hyvältä, sillä motivaation ollessa korkealla jaksaa myös raskaammat päivät ja vastoinkäymiset. Alan vaihtaminen on ehdottomasti ollut oikea päätös. Vaikka edelleen toimeentuloni koostuu useammasta työstä, ovat kaikki työtehtävät jo paljon lähempänä sitä, mistä todella nautin.

Lääkäriksi yli viisikymppisenä

Toisinaan uuden uran rakentaminen vaatii useamman vuoden työn, mutta Saila Suomiselle se oli todella sen arvoista. Suominen kirjoitti ylioppilaaksi 47-vuotiaana ja jatkoi tämän jälkeen opintojaan yliopiston lääketieteellisessä osakunnassa.

Suomisella olisivat riittäneet rahkeet opiskeluun nuorempanakin, mutta tuolloin nopea reitti työelämään tuntui houkuttelevammalta. Opiskeluajatukset unohtuivat pitkäksi aikaa, kunnes hänen oma poikansa pohti ammatinvalintaa yläasteen jälkeen. Samalla Suominen tajusi, että hän itse haluaa yliopistoon opiskelemaan ja lääketieteestä ammatin. Ongelmana oli vain se, että hänellä oli lukio käymättä.

Lukion kautta lääketieteelliseen – suunnitelma toteutui pala palalta

Päättäväinen nainen toteutti kuitenkin suunnitelmansa, vaikka se vaati useamman vuoden sitkeää työskentelyä. Hän aloitti opinnot aikuislukiossa ja huomasi nauttivansa jälleen opiskelusta. Aivot tuntuivat nauttivan uusista haasteista ja Suominen itse on aina pitänyt vaihtelusta. Ikäänsä hän ei ole kokenut esteeksi, vaikka paluu lukioon tuntui aluksi jännittävältä. Pian hän huomasi kuitenkin olevansa vain yksi opiskelija muiden joukossa. Elämänkokemuksen kartuttua edessä olevat yhdeksän vuoden opinnotkaan eivät tuntuneet millään tavoin ikuisuudelta.

Ikä on ollut opinnoissa myös hyödyksi

Lääketieteen opinnot tarjoavat varmasti haasteita, mutta lukiovuodet vain innostivat opiskelemaan lisää. Ilokseen Suominen huomasi myös, että pystyy nyt aikuisena hahmottamaan aiempaa paremmin suuria kokonaisuuksia ja tästä on ollut huomattavasti apua lääketieteen kokonaisuuksien hallinnassa. Hän on myös huomannut, että aikuisena osaa paremmin hahmottaa laajasta tenttiaineistosta olennaiset kohdat ja sitoa tietoa käytäntöön. Näin se jää myös paremmin mieleen, eikä opiskelu ole vain ulkoaopettelemista.

Suominen valmistuu opintosuunnitelman mukaan lääkäriksi 53-vuotiaana ja uskoo työskentelevänsä uudessa ammatissaan yli virallisen eläkeiän. Ensijännityksen kadottua Suominen on varma siitä, että hänen elämänkokemuksensa auttaa häntä ymmärtämään paremmin vastaanotolleen tulevia potilaita.