Urheilu vammoista huolimatta

Mitä seuraa, kun urheilija joutuu onnettomuuteen, menettäen raajansa? Tai kun tanssija menettää kuulonsa? Onko ura silloin menetetty? Moni ei tiedä, että urheileminen onnistuu vammoista huolimatta. Alati kehittyvä lääketiede on tuonut markkinoille paljon erilaisia apuvälineitä, joiden avulla urheilijan ei tarvitse lopettaa uraansa. Tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta se on nykypäivänä täysin totta. Kerromme, miten.

Urheilu vammoista huolimatta

Vammaisurheilulajeja

Vammaisurheilulajit ovat täysin samoja kuin vammautumattomillakin. Erona on vain urheilijoiden käyttämät apuvälineet. Otetaan ensimmäisenä esimerkkinä juoksu. Mikäli juoksija on menettänyt jalkansa, voidaan käyttää juoksuun soveltuvaa jalkaproteesia, jonka alaosa joustaa ja mahdollistaa näin tehokkaan juoksun. Pyörätuolikoripallo on suosittu liikuntamuoto. Se vastaa lähes kokonaan tavanomaista koripalloa, mutta pelaajien liikuntavälineenä toimii pyörätuoli. Pelissä käytettävät pyörituolit ovat normaaleja pyörätuoleja ketterämpiä. Näin pelaaminen on helpompaa ja pelikentällä liikkuminen vaivattomampaa. Pyörätuolisalibandya pelataan liikkuen sähköisellä pyörätuolilla. Laji on yksi vaikeavammaisille soveltuvista joukkueurheilulajeista. Lajilla on muutamia eroja tavanomaiseen salibandyyn verrattuna. Tällaisia eroavaisuuksia on muunmuassa lyhyemmät ja kevyemmät mailat, maalin koko sekä se, ettei palloa saa kohottaa yli 20 cm. Lajista kilpaillaan sekä EM- että MM-tasolla. Vammautuneet voivat harrastaa myös haastavampiakin urheilulajeja, kuten alppihiihtoa, purjehdusta tai tennistä. Näihin voidaan ottaa mukaan tiettyjä helpottavia apuvälineitä. Esimerkiksi alppihiihdossa näkövammainen voi laskea oppaan kanssa. Tällöin opas kulkee urheilijan edellä, antaen sanallisia neuvoja, joiden varassa näkövammainen laskee. Näkövamman lisäksi vammoja voi olla lähes missä vain: raajoissa, selkäydin- tai lihasvammat tai raajojen amputaatio.

Oli urheilijalla mikä vamma tahansa, ei urheilua tarvitse laskea pois laskuista. Päinvastoin, vammautuneille on olemassa omat vammaisurheilujärjestöt, joiden kautta pääsee kosketuksiin eri urheilulajien kanssa. Suomessa toimii esimerkiksi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry. VAU:n verkkosivuilta löydät paljon tietoa, minkä kaikkien lajien parissa järjestö toimii. Sivuilta löydät myös tietoa meneillään olevista kilpailuista, lasten ja nuorten liikuntatoiminnasta. Tietoa löytyy myös mahdollisista urheilulajeista, joita voi lähteä harrastamaan. Lajeja voi kokeilla täysin omilla edellytyksillä, ilman sen kummempia paineita. Tarkoituksena on tutustua lajeihin positiivisella mielellä. Lajeja pääsee kokeilemaan ilmaiseksi.

Vammaisurheilun historia

Kuulovammaisten osalta vammaisurheilu alkoi Suomessa lähes sata vuotta sitten, jo 1920-luvulla, kun Suomen Kuuromykkäin Urheiluliitto perustettiin. Muiden vammaisryhmien urheilu alkoi vasta 40-luvulla, toisen maailmansodan jälkeen. Vammaisurheilusta kilpailtiin Englannissa jo vuonna 1948, kun sodassa vammautuneille veteraaneille järjestettiin kilpailu. Hollanti seurasi perässä esimerkkiä ja järjesti myöhemmin lähes samanlaisen kilpailutapahtuman. Vammaisurheilutoiminta oli melko vaatimatonta 60-luvulle saakka. Tuolloin Roomassa järjestettiin ensimmäiset Paralympialaiset, joka oli tarkoitettu ainoastaan selkäydinvammaisille urheilijoille. Muille vammautuneille tuli mahdollisuus osallistua vuoden 1976 kilpailuissa, johon saivat osallistua myös näkövammaiset sekä amputoidut. Lisää vammaisryhmiä otettiin mukaan, kun CP-vammaiset pääsivät mukaan vuoden 1980 kilpailuun ja kehitysvammaiset vuoden 1996 kilpailuun.

Vammaisurheilun historia

Alaraajavammautuneena kohti taivasta

Ilmailutoiminnassa jo pienestä pitäen mukana ollut Jari Nieminen halvaantui teini-ikäisenä motocross-onnettomuudessa, mutta tämä ei häntä pysäyttänyt. Hän jatkaa edelleen unelmaansa, liitäen taivaalla varjoliitimellä. Hän kertoo istuvansa aivan samanlaisessa istuimessa kuin kaikki muutkin, ohjaten samalla tavalla. On suuri asia halvantuneelle, että pystyy olla lähes normaali ja aivot saa heitettyä narikkaan lentämisen ajaksi. Lentämisessä ei jalkoja tarvita. Niemiselle onkin kertynyt lentotunteja jo yli sata. Lentäminen sujuu loistavasti. Ainut asia, jossa hän tarvitsee apua, on tavaroiden kantaminen autosta ja takaisin. Halvaantuminen ei missään tapauksessa tarkoita, että unelmistaan pitäisi luopua. Niistä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni, sillä kaikki on mahdollista – vain taivas on rajana.