Vammaisurheilun vuosikymmeniin mahtuu monta menestystarinaa

Sotaveteraanien kuntoutustoimintana alkanut vammaisurheilu on vuosikymmenten saatossa muuttunut tavoitteelliseksi ja ammattimaiseksi urheiluksi, jossa kilpaillaan parhaimmillaan paralympialaistasolla. Tie tähän on kuitenkin ollut pitkä ja työtä on tehtävänä edelleen. Vammaisurheilu on saanut viime vuosina nostetta menestystarinoiden kautta. Vuonna 2016 Leo-Pekka Tähti valittiin vuoden urheilijaksi ja toistamiseen lasikatto sai kyytiä, kun hiihtäjä Tanja Kari valittiin ensimmäisenä vammaisurheilijana suomalaisen urheilun Hall of Fameen. Urheilijoiden tarinoiden lisäksi mediaa ja yleisöä alkoi kiinnostaa vammaisurheilun taustat.

Vammaisurheilun vuosikymmeniin mahtuu monta menestystarinaa

Sodassa loukkaantuneiden miesten kuntoutustoimintaa

Suomessa vammaisurheilun perinteet ulottuvat 1920-luvulle, jolloin kuulovammaisille alettiin järjestää urheilukilpailuja ja kuulovammaisille perustettiin omia urheiluseurojaan. Lajeista suosituimpia olivat hiihto, yleisurheilu ja voimistelu. Toinen maailmansota toi mukanaan muitakin vammaisryhmiä ja sodan päätyttyä tämä alkoi näkyä myös urheilussa. Talvi- ja jatkosodassa vammautui pysyvästi noin 70 000 henkilöä ja tämä sai Sotainvalidien Veljesliiton perustamaan erityisen urheilujaoston vuonna 1945. Aina 1960-luvulle asti toiminta oli kuitenkin varsin pienimuotoista ja urheilutilaisuuksia ja kilpailuja järjestivät lähinnä vammaislaitokset ja -järjestöt. Sotainvalidien urheilu tuntui olevan helpommin hyväksyttyä kuin siviilivammaisten. 1940-luvulla vammaisurheilun piiriin kuuluivat mm. kävely, juoksu, uinti, pyöräily, kenttäurheilu, hiihto ja jalkapallo.

Sodassa loukkaantuneiden miesten kuntoutustoimintaa

Kohti järjestäytynyttä urheilutoimintaa

1960-luvulla urheilujaostot alkoivat erottautua vammaisjärjestöistä, joiden alaisuudessa ne olivat tähän asti toimineet. Tämä eriytyminen oikeutti jaostoja hakemaan valtiontukea ja vähitellen vammaisurheilu alkoi olla järjestäytyneempää ja toiminta laajeta. Samalla kiihtyi keskustelu vammaisten oikeuksista ja sosiaalisesta asemasta. Vähitellen vammaisurheilu alkoi muuttua yhä ammattimaisemmaksi. Vuonna 1974 Suomen Invalidien Urheiluliitto alkoi koordinoida lajivalmennusta jousiammunnassa, uinnissa, istumalentopallossa ja pyörätuolikoripallossa. 1960-luvun lopulla aloitettiin puolestaan kehitysvammaisten kilpailutoiminta, lajeina hiihto ja yleisurheilu. 1980-luvulla vammaisurheilun tilanne parani uuden liikuntalain myötä ja samalla rahoitus helpottui. Harrastajat löysivät aiempaa helpommin lajien pariin ja mukaan saatiin myös naisia ja nuoria harrastajia. Vuosikymmenen lopulla vammaisurheilujärjestöillä jo noin 160 000 – 170 000 jäsentä. Vuonna 1992 järjestettiin vammaisurheilun ensimmäiset SM-kisat, tälläkin kertaa lajeina hiihto ja uinti.

Kohti järjestäytynyttä urheilutoimintaa

Paralympialaiset ovat vakiinnuttaneet paikkansa olympialaisten rinnalla

Paralympialaisia eli ”vammaisten olympialaisia” on järjestetty vuodesta 1960. Ensimmäiset paralympialaiset järjestettiin Roomassa ja kisoissa nähtiin 400 urheilijaa 23 eri maasta. Voimia miteltiin kahdeksassa lajissa eli jousiammunnassa, uinnissa, miekkailussa, koripallossa, pöytätenniksessä ja yleisurheilussa. Tästä lähtien paralympialaiset on järjestetty joka neljäs vuosi. Vuonna 1964 paralympialaisille oli jo suunniteltu oma lippu ja hymni. Olympialaisiin paralympialaiset ovat vertautuneet entistä vahvemmin vuodesta 1988 lähtien, kun Kansainvälinen Olmypiakomitea sitoutui järjestämään olympialaisten jälkeen samoilla suorituspaikoilla myös paralympialaiset. Suomen Paralympiayhdistys on perustettu vuonna 1994. Kansainvälisten kilpailumahdollisuuksien avauduttua vammaisurheilu alkoi selkeästi kehittyä kilpailullisempaan suuntaan. Sodan jälkeen tavoitteena oli lähinnä vammautuneiden kuntouttaminen, mutta nyt urheilulajeihin alettiin suhtautua jo tavoitteellisemmin. Ammattimaisista valmentajista oli kuitenkin puutetta, vaikka resurssit olivat muuten kasvaneet. 1980-luvulla Suomen paralympiatiimi sai taloudellista tukea Opetusministeriöltä ja ensimmäistä kertaa Suomella oli mahdollisuus lähettää melko suuri joukkue kaikkiin lajeihin. Tässä kohtaa alettiin kiinnittää huomiota myös valmennustoiminnan laatuun.

 

Suomalaiset urheilutähdet tuovat mainetta vammaisurheilulle

Vaikka suomalaiset olivat menestyneet paralympialaisissa aiemminkin, Leo-Pekka Tähden vuoden 2004 kaksi keilauskultaa Ateenan paralympialaisissa oli suoritus, joka sai sekä median että yleisön kiinnostumaan vammaisurheilusta uudella tavalla. Seuraavana vuonna Suomi toimi vammaisyleisurheilun EM-kisojen isäntämaana ja innostus vain kasvoi. Nyt Pyeonchangin paralympialaisissa Suomi nappasi kolme mitalia, joista kaksi pokkasi lumilautailija Matti Suur-Hamari. Hän voitti lumilautakrossissa kultaa ja banked slalomissa pronssia. Hiihtäjä Ilkka Tuomisto puolestaan sivakoi pronssille perinteisen tyylin sprinttihiihdossa.

Suomalaiset urheilutähdet tuovat mainetta vammaisurheilulle